27. helmikuuta 2013

Huuhaa puuhaa

Tämä on ihan höpöhöpöpostaus ainoan fanituskohteeni ONE PIECEn hahmosta Trafalgar Lawista, koska viime aikoina siitä on löytynyt hauskoja juttuja. Se vaan joutuu nielemään kaiken ylpeytensä ja unohtamaan pakolla kaiken vakavuutensa olkihattumerirosvojen poppoossa. Voi parkaa. Sen kärsimys on jotenkin niin söpöä.








 






One piece on niin epic ettei mitään rajoja. Vai pitäisikö sanoa OPic, hohohohohoo~


26. helmikuuta 2013

Urani kilparatsastajana

Hurjasta ratsastusurastani

Jotkut ehkä saattavat arvata, että meikäläinen on aikoinaan ollut jonkinlainen hevoshullu. "Pahimpaan" aikaan sanoin olevani isona kilparatsastaja, nimenomaan esteillä vaikka olenkin tunnetusti erittäin arka pelkuri. Harrastin ratsastusta 5 vuotta Vironmäen ponitallilla, tosin lopettamisestakin taitaa olla nyt se 5 vuotta. Kaikki taidot on siis varmasti unohtuneet... :D


Koska olen pelkurin lisäksi myös stalkkeri, aina välillä on tullut tsiigailtua mitä tallille nykyään kuuluu. Viimeksi kun katsoin, meneillään oli joku hevossukupolven vaihdos. Lähes kaikki vanhat suosikit alkavat olla kuolleita ja kuopattuja. Niin se aika rientää.



r. Vekkuli-Veikari

r. Vekkuli-Veikari
Meillä oli Vekan kanssa aina suuria ongelmia laukata pääty-ympyrällä, arsinkin ilman satulaa. Minun hento sisäjalkani ei ollut mitään verrattuna Puksun teräskylkeen, ja niimpä meidän pieni ympyrä meni aina spiraalille. Alemmasta kuvasta muistan, että en enää silloin jaksanut löydä kantapäitä yhteen kaulan yläpuolella, joten taitaa olla ehkä joku vuosi ennen lopettamistani. Ja tuo takki oli paras ratsastustakki mitä oli! Olin ihan superylpeä kun sain sen. Kun lopetin ratsastuksen sille ei enää ollut mitään käyttöä ja kasvoinkin jo yli siitä...
Takkulan leiriltä joku pv Barbi, joka ei ollut yhtä pystyyn kuollut kuin toverinsa.

Sh samaiselta (hirveältä) Takkulan leiriltä.
 Ihan painajaismaisen hirveältä Takkulan leiriltä. Kaikki hevoset oli niin pystyynkuolleita, että voi juma. Sittemmin on tainut tulla sukupolvenvaihdos, että ehkä uudet hevoset osaavat muutakin kuin kävellä jonossa pitkin uraa.
r. Rupiinin Lento © Saara Leutola
 Tuo huppari oli ihan paras! Ja ah tyylikkäät kenkäni. Mutta joo, kuvan mukaan olen jo alkanut mennä pahamaineisilla "pikkupojilla" jotka olivat tallin nuorimmasta päästä oleva viiden ruunan poppoo. Inhosin todella niitä kaikkia. Tämän kuvan Leo oli ihan jees tällä tunnilla ja karsinassakin se oli mukava, mutta seuraavan kerran kun menin sillä se meni hurjaa pukkilaukkaa. Myönnän että pelkäsin.



Kaveri antoi joskus minun ratsastaa ponillaan jonkun aikaa, mutta muuten se oli niin hurja ja herkkä etten uskaltanut :D





Olen tuon tukevamman pollen kyydissä. Se oli viimeisin kerta kun olen ratsastanut, josta on todistusaineistoa siis. Sen jälkeen olen kerran kävellyt vähän matkaa maastossa, mutta siitäkin taitaa olla kaksi vuotta...



Olimpas minä suhteellisen hyvässä kunnossa :'(

En ole vieläkään ihan varma miksi lopetin. Tuntui, että vaatimustaso tunneilla alkoi käydä liian kovaksi. Kun vaihdon edistyneempien ryhmään, sain vielä jonkin aikaa mennä niillä helpommilla hevosilla, mutta sitten aiempaan ryhmään tarvittiin niitä rauhallisempia kavereita ja minun oletettiin pärjäävän jo vähän vaikeammille. Kyllä mä toisinaan pärjäsinkin, mutta se ei vaan ollut enää niin hauskaa. Jouduin menemään sellaisella hevosella, jonka karsinaan mennessä jäin ovelle ihmettelemään, kun en vaan oikeasti tahtonut edes yrittää lähestyä sitä, kun pelkäsin niin hirveästi. (Onneksi en joutunut menemään kyseisellä kaverilla kuin muutaman kerran, huh :D) Samaan aikaan alkoi tuntumaan se vaatimustasokin ryhmässä. Minulle ihan pelkkä tasapainoinen laukkaaminenkin tuotti suurimmalla osalla hevosista ongelmia, mutta minun olisi jo pitänyt osata nostaa laukka pitkän sivun ensimmäisestä kirjaimesta, hypätä este, tehdä keskiympyrä jolla hypätä este vastakkaisella pitkällä sivulla ja palata toiselle sivulle ja hypätä toisen pitkän sivun toinen este ja laukata viellä pääty-ympyrä päälle. Se ei ollutkaan enää niin helppoa, joten se ei ollut enää niin hauskaa. Ja kuka harrastaa semmoista mikä ei ole hauskaa?
Teini-iän laiskuudessa tallille lähteminen oli muutenkin ollut jo pitkän aikaa vaikeaa, mutta lopullisesti hermot meni kun tipuin yhdellä tunnilla. Sattui niin maan perkeleesti, mutta lopulta oli mennyt vaan nivelsiteet. Menin kuitenkin takaisin hevosen selkään, kuten tapana on, mutta siinä järkyttyneenä yksikätisenä länkkärinä ratsastaessani käynnissä ympyrää muiden jatkaessa totesin että nyt alkaa riittää. Olisi ehkä kannattanut pyytää vaikka helpompaan ryhmään siirtoa, mutta siinä mielentilassa en ajatellut sellaista vaihtoehtoa olevan olemassakaan...
Ei teidän tarvihte nähä kuinka urpolta näytän.




Lopetettuani jo seuraavana keväänä tuli ikävä hebosten maailmaa ja lähdin kaverin kanssa ratsastusleirille Sahalan kartanoon, jossa oli lähinnä islannin hevosia. Se oli ehkä yksi elämäni parhaimpia kokemuksia :D Päivät pitkät me maastoilimme karvaturvilla. Joskus hypättiin vähän maastoesteitäkin, mutta me ei niin välitetty. Kuvasimme nuoria issikoita ja vastasyntynyttä varsaakin. Leirihevoseni oli kuusivuotias nuoriherra, joka oli mahtava. Sen ihanempaa hevosta en ole koskaan tavannut. Se ei ollut laiska eikä hurjapääkään, ja minun kaltaiselleni pelkurille se laukkasi juuri sopivan rauhallisesti, vaikka muut kaahottivat edessä. Se totteli herkästi kaikkia pyyntöjäni, ja pelkäsin ainoastaan että pilaisin sen nuoren hevosen tekemällä jotain väärin. No okei, ehkä ne hurjat kallionkielekkeetkin oli vähän hurjia.
Hevosiakaan laskematta leiri oli ihan täydellinen. Ruoka oli hyvää ja leirinohjaajatkin mukavia, plus meillä oli paljon muutakin tekemistä kuin ratsastus :D Suosittelen kaikille, jotka haluavat pitää hauskaa.

HAUSKAA.

Aina toisinaan tekee mieli ratsastamaan ja edes vähän touhuamaan hevosten kanssa, mutta ei ole sellaisia mahdollisuuksia tullut vastaan. En tahdo alkaa käymään tunneillakaan, koska se on liian kallista enkä tosiaankaan tahdo mukautua ryhmän tahtiin. Tahtoisin vaan tehdä hitaasti, mutta rauhallisesti, ihan perus asioita ja sitten ehkä laukata auringonlaskuun... No ei, mutta ihan pelkkä kävely maastossa maastovarman hevosen kanssa olis unelmien täyttymys. Mutta se tuntuu olevan mahdotonta :D Someday, someday.


19. helmikuuta 2013

Mennyttä ei takaisin voi saada

Ihailkaa vanhoja tuotoksiani ♥



Abiristeily ja muita päivityksiä








Luovan kirjoittamisen kurssin jatkotarinan juoni lyhyesti.

ONE PIISUA




10. helmikuuta 2013

Hei soturit!

Pääsin vihdoin taas käsiksi vanhan koneen tiedostoihin. Kunhan saan skannattua, tulee vähän uudempaa kamaa.



















Rohan tuntee vetoa älykkäisiin miehiin.


Halusin kokeilla shoujosparkleja.
Yhdessä unessani tappelin tämmösen "partyn" kanssa superörkkejä vastaan. Hyvin meni.